Syntyvyys nousuun?

- Kyllä nyt syntyvyysluvut alkavat nousta, sukulaismies toteaa puhelimessa. - Mitenkä niin? - No kun melkein kaikki muu on kiellettyä paitsi naiminen! Hän täräyttää. - Matkustaminen on kielletty, yleisötapahtumat peruttu, harrastukset lopetettu, kirjastot, uimahallit, baarit ja ravintolat suljettu, hän luettelee. - Mutta Luojan luoma luonto on kaikille avoin, huomautan. - On on, mutta kuka sielläkään jaksaa alvariinsa olla, sisätiloissa sitä enempi ollaan ja kiehnätään toistensa jaloissa ja ympärillä. Ja ajan kuluksi aletaan tehdä lapsia! Sukulaismies hörähtää. - Niinkö olet meinannut? - Ei, en minä enää, minä olen oman osuuteni sillä saralla hoitanut, mutta nuoremmat. Sano mun sanoneen, että jouluun mennessä syntyvyysluvut nousevat! Toivottavasti tää koronaviirusepidemia on siihen mennessä ohi, että sairaaloissa on tilaa synnyttäjille, hän jatkaa. Kertoo tänä aamuna itsekin syyllistyneensä kansalaistottelemattomuuteen, käväisseensä lähikaupassa, vaikka kuuluu riskiryhmään. - Eipä siellä muita ikä-ihmisiä näkynyt. Mutta arvaapas mitä minä olisin sanonut jos joku olisi huomauttanut, että yli seitsemänkymppisten pitää pysyä kotona? - No mitä? - Että pysykööt vaan, ei se minua koske, minä kun olen jo yli kahdeksankymppinen! Sukulaismies hekottelee.

Kuulun itsekin ikäni puolesta riskiryhmään. Tosin minulle kotona olo ei ole vaikeaa, koska olen varsinainen kotikissa muutenkin, mutta sellaiselle jonka päivät ovat täyttyneet erilaisista harrastuksiin ja sosiaaliseen elämään liittyvistä riennoista, tähän uuteen tilanteeseen totutteleminen saattaa ottaa aikansa. Mutta vaikka sukulaismiehen ennustukset eivät toteutuisikaan, varmasti tämä poikkeustilanne panee meistä monen elämäntavat ja arvot  muulla tavoin uusiksi. Minäkin innostuin lähes vuoden tauon jälkeen kirjoittamaan blogijutun! Ja sitä ennen olin konmarittanut kirjahyllyni. Vuosien saatossa lähes kaikkiin kirjoihin oli kehittynyt  tunneside, niin että ensin niiden hävittäminen tuntui suorastaan pyhäin häväistykseltä. Mutta kylmetin itseni ja jätin ainoastaan kaikkein rakkaimmat tai muuten tärkeät kirjat ja loput menevät joko kierrätykseen tai pihan perälle roskalaatikohin, kannet pahvi- ja sisukset paperikeräykseen. Urakan tehtyäni tuntui kuin kirjahyllyn ohella oma mielikin olisi keventynyt, puhdistunut. Ilokseni sain hävitettyjen tilalle monta uutta mielenkiintoista kirjaa luettavikseni. 

Tähän loppuun Sveitsissä asuvan tyttärentyttäreni, matkaoppaana toimineen ja  ryhmäliikunnanohjaajana toimivan Jennan hiljattain perustaman "This way...matkalla kohti unelmia" nimisen blogin osoite: https://www.rantapallo.fi/thiswayto/